Luennolla käsittelimme yritysten yhteiskunta vastuuta niin dioina, kuin myös keskustellen aiheen herättämistä kysymyksistä ja mielipiteistä. Yrityksen noudattama etiikka on periaatteessa jokaisen yrityksen mahdollista valita itse, niin kauan kuin toimitaan lain puitteissa. Tietenkin myös lakien oikeudenmukaisuudesta voidaan kiistellä ja kyseenalaistaa esimerkiksi Suomessa säädetyt yritysten toimintaa säätelevä lait ja niiden legitiimiys.

Koko luentosalin ”äänestäessä jaloillaan” asetuin itse luentosalin oikeaan nurkkaan edustamaan puolivälin mielipidettä, kuitenkin kannattaen vastuuta kantavampaa mallia sitoutumatta aivan äärimielipiteisiin.

Mielestäni kaikilla on oikeus tehdä voittoa, sillä harva haluaisi pyörittää hyväntekeväisyyttä yrityksessä, johon on itse uhrannut resurssejaan sen aikaansaamiseksi. Kuitenkin länsimainen markkinatalous ja sen luoma kulutusmalli eivät ole ihanteellinen ja tavoiteltava vaihtoehto, vaikka tämä suuntaus hallitseekin suurta osaa teollistuneita maita.

Markkinatalouden kannattajien vastaus yrityksen yhteiskuntavastuun kysymyksiin, kuten esimerkiksi ympäristöongelmiin tai ihmisoikeuksien rikkomiseen on usein kuluttajan vastuuntuntoinen ja vaikuttava rooli, eli kuluttajan mahdollisuus vaikuttaa ostovalinnoillaan tuotteiden tarjontaan ja näin suosia eettisiä yrityksiä, jolloin kilpailun kautta epäeettiset katoavat.

Ajatus sellaisenaan kuulostaa järkevältä, mutta se ei toimi käytännössä. Yritysten huomattua kuluttajien kiinnostuksen ympäristöystävällisiä tuotteita kohtaan on aiheuttanut mm. ”viherpesua”. Esimerkiksi Airbus A380:n markkinointi kampanjan slogan kuului: ”Parempi ympäristö sisällä ja ulkona”, rahoitettuaan lentokoneen päästömääriä suhteessa autoiluun vääristelevän tutkimuksen, jossa ei otettu huomioon esimerkiksi välimatkoja.

Kuluttajien tulisi käyttää tunti kausia tutustuen eri tuotteiden taustoihin, mikä on käytännössä keskiverto kuluttajalle mahdotonta, jos haluaisi olla varma valitsemastaan tuotteesta. Lisäksi yksilön taloudellinen tilanne voi tulla vastaan; halua kulutusvalinnoille olisi, mutta ei rahaa. Lisäksi kuluttajan on päätettävä mitä eettisiä arvoja hän pitää tärkeänä, sillä vaikka tuote olisi esimerkiksi ympäristöystävällinen, se ei välttämättä ole paras valinta ihmisoikeus kysymysten kannalta tai kotiseudun paikallista työllisyyttä tukevaa.

Meidän mahdollisuutemme vaikuttaa asioihin jopa maailmanluokan mittakaavassa esimerkiksi juuri yritysten kautta, tuo mielestäni mukanaan myös vastuun. Viime aikoina on syntynyt keskustelua CSR-yrityksistä (Corporate social responsibility), jotka toimivat joko vähäisellä tai nolla profitilla tavoitteenaan huomioida niin toimintansa sosiaalisia, taloudellisia kuin ympäristöllisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Vaikka kaikkien yritysten ei mielestäni tarvitsekaan ruveta toimimaan CSR-periaatteen mukaisesti, olisi siitä hyvä omaksua edes ihanteita. Kuinka paljon voittoa lopulta pienelle eliitille tarvitaan vai tultaisiinko toimeen myös hiukan vähemmällä?